Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus kokea merkityksellisyyttä ja yhteiskunnallista osallisuutta sekä saada riittävät tulot elämiseen ja arvostusta omasta toiminnastaan. Siksi Helsingin täytyy luoda jokaiselle helsinkiläiselle mahdollisuuksia työllistymiseen.

Työttömiä pitää kohdella yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä siinä missä työssäkäyviäkin. Ihmisen arvo ei riipu hänen työtilanteestaan.

Toimivia työllisyyspalveluita tarvitaan, jotta työttömyys ei pitkity ja jotta siihen mahdollisesti liittyvät ongelmat eivät pääse kasautumaan. Etenkin pitkittyneeseen työttömyyteen voi liittyä somaattisia sairauksia, syrjintää, osaamisen puutetta, mielenterveysongelmia ja kuormittavia tunteita, kuten huonommuuden, ahdistuksen, ulkopuolisuuden ja turvattomuuden tunteita, jolloin on tarvetta monimuotoiselle tuelle.

Työllistymisen rakenteelliset esteet pitää purkaa, jotta jokainen helsinkiläinen saa mahdollisuuden työhön.

Työllistymisen esteeksi nousee usein syrjintä. Erityisesti maahanmuuttaneilla, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ja iäkkäämmillä henkilöillä työllistymistä vaikeuttaa rakenteellinen syrjintä työmarkkinoilla. Helsingin on tehtävä kaikkensa syrjinnän kitkemiseksi.

Helsinki voi tukea työnantajia ja myös itse työnantajana vähentää syrjintää esimerkiksi positiivisella erityiskohtelulla rekrytoinnissa tai anonyymillä rekrytoinnilla. Työllisyyspalveluissa tulee lisätä tietoisuutta sateenkaari-ihmisten esteistä työllistymiselle. Ammattilaisilla pitää olla riittävät tiedot seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen, perheiden ja suhteiden moninaisuudesta.

Helsinki voi tukea maahanmuuttaneiden työllistymistä esimerkiksi tekemällä yhteistyötä koulutuslaitosten kanssa, jotta ulkomailla hankittuja tutkintoja voidaan muuntaa suomalaisiksi pätevyysvaatimuksiksi. Helsinki voi tarjota yrityksille neuvontaa ja työkaluja maahanmuuttaneiden rekrytointiin ja kehittää kannustinohjelmia, jossa maahanmuuttanut voi yhdistää kieliopintoja työntekoon tai järjestää työkokeilu- ja harjoittelupaikkoja yhdessä paikallisten työnantajien kanssa. Lisäksi Helsingin tulee tukea suomen ja ruotsin kielen oppimista työpaikoilla. Luonnollisesti myös laadukkailla kotoutumisen palveluilla on tärkeä merkitys työllistymiselle.

Osatyökykyisyys tarkoittaa, että henkilöllä on vielä osa työkyvystään jäljellä. Annetaan hänen käyttää sitä!

Muut suurimmat syyt työttömyyden pitkittymiseen ovat heikko terveydentila ja vanhentunut tai puutteellinen osaaminen. Henkilön jäljellä oleva työkyky voi mahdollistaa hyvinkin vaativat asiantuntijatehtävät, kunhan työpaikalla on riittävästi joustavuutta sekä ymmärrystä henkilön tilanteelle. Kuormitusta voidaan vähentää esimerkiksi osa-aikatyöllä.

Helsingin täytyy varmistaa, että kuntoutumisen varhaisessa vaiheessa oleville henkilöille voidaan tarjota eettisesti toteutettua kuntouttavaa työtoimintaa.

Lisäksi byrokratia ei saa estää työllistymistä eikä työllistymiseen tarvittavan osaamisen ja koulutuksen hankintaa. Näissä asioissa Helsingin on vaikutettava aktiivisesti lainsäädäntötyöhön eduskunnassa.

Työllisyyspalveluille on taattava riittävät resurssit.

Tammikuussa 2025 työttömyys kasvoi Helsingissä 15 prosenttia vuoden takaisesta. Koska palveluntarve kasvaa, pitää myös työllisyyspalveluiden rahoituksen vastaavasti kasvaa.

Työllisyyspalveluissa täytyy olla aikaa kohdata ihminen aidosti ja pyrkiä ymmärtämään hänen elämäntilannettaan kokonaisvaltaisesti. Palvelun tulee olla yksilöllistä ja monialaista.

Työllisyyspalveluissa tulee laajasti mahdollistaa työkokeilut sekä palkkatukityö, ja palkkatuen Helsinki-lisä on säilytettävä.

Henkilöstön uupumiseen ja kuormittumiseen on puututtava, jotta ammattilaisilla on edellytykset pitää yllä toimivia palveluita. Työllisyyspalveluiden tuottamisessa tulee hyödyntää myös järjestöjen ja yritysten asiantuntemusta.