Tavoitetta tulee edistää panostamalla kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen houkuttelevuuteen sekä rakennusten energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen.

Päätösten täytyy pohjautua kokonaisvaltaiseen ilmastovaikutusten arvioon. Koska puolet rakennuksen päästöistä syntyy rakentamisvaiheessa, on ilmaston kannalta yleensä parempi korjata vanhoja rakennuksia kuin purkaa ne ja rakentaa niiden tilalle uusia energiatehokkaita rakennuksia.

Tällä hetkellä kaupungin päästöistä vähintään 80 prosenttia pyritään leikkaamaan päästövähennystoimenpiteillä ja korkeintaan 20 prosenttia voidaan kompensoida. Helsinki ei saa jatkaa saastuttavaa politiikkaa kompensaatiomaksuja maksamalla, vaan kompensaation osuus täytyy minimoida, sillä tiedämme, että päästöjä on täysin välttämätöntä vähentää. Kompensaatiovälineitä käytettäessä on varmistettava aukottomasti, että kompensaatiotoimenpiteet eivät toteutuisi ilman kompensaatiorahoitusta, että samoja toimenpiteitä ei ole myyty useammalle ostajalle ja että niiden vaikutukset ovat pysyviä.

Rakentamisessa on pyrittävä kaikin keinoin vanhan korjaamiseen, sillä purkaminen ja uudisrakentaminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta suuremmat ilmastopäästöt kuin rakennusten korjaaminen. Rakentamisen ja rakennusmateriaalien tuotannon osuus on yli 20 prosenttia, jopa 50 prosenttia rakennuksen elinkaaripäästöistä. Kustannustehokkuus ei saa riittää perusteeksi purkamiselle, mikäli korjaaminen on teknisesti mahdollista.

Ilmastokestävän kaavoittamisen reunaehdoista tulee huolehtia tiukasti kaupungin rakennusjärjestyksessä.

Ekologisen kestävyyden lisäksi rakennusten korjaaminen ja uudelleenkäyttö on myös sosiaalisesti kestävää. Kaupunkitilan historiallisen kerroksellisuuden vaaliminen antaa myös tuleville sukupolville mahdollisuuden kokea olevansa osa Helsingin ajallista jatkumoa.

Jos tontin rakennusoikeutta kasvatetaan asemakaavoituksessa, on omistajan tai pitkäaikaisen vuokraajan taloudellisesti kannattavampaa purkaa olemassa oleva rakennus ja rakentaa uusi, josta voi saada suuremmat tuotot pidemmällä aikavälillä. Tulevalla valtuustokaudella tulee selvittää kiinteistöyhtiöille ja -sijoittajille tarkoitettuja kannustimia vanhojen rakennusten säilyttämiseen.

Emme voi sulkea silmiämme tai ulkoistaa vastuutamme ympäristökriiseistä. Uusia työpaikkoja tulee tavoitella aloilla, jotka edistävät ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää siirtymää.

Korkean rakentamisen haitat on todettu lukuisissa tutkimuksissa: korkeat kerrostalot kiihdyttävät ilmastonmuutosta ja voimistavat lämpösaarekeilmiötä. Pienten pilvenpiirtäjien haittoihin kuuluvat myös niiden langettamat pitkät varjot, katutason tuulisuuden huomattava lisääntyminen, minkä lisäksi julkisivujen laajat heijastavat lasipinnat ovat vaarallisia linnuille. Esteettisesti ne rikkovat Helsingin (aikaisemmin ihastuksen kohteena olleen) perinteisen kaupunkisiluetin. Asukkaille korkeat rakennukset näyttäytyvät mittakaavan ja katutilojen muuttumisena epäinhimillisen kokoisiksi.

Mielestäni kriittisen infrastruktuurin suojeleminen tulee resursoida siten, että sen toimivuuteen ja huoltovarmuuteen voidaan luottaa, siltä osin kuin sen rahoitus kuuluu Helsingin vastuisiin.

Konkreettiset, jo toteutuviksi tunnistetut uhat yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille johtuvat ilmastokriisistä ja luontokadosta. Rajut sääolosuhteet tulevat uhkaamaan sähköverkkoa, tie- ja siltarakenteita sekä huoltotunneleita. Luontokato tulee heikentämään ekojärjestelmien resilienssiä, mikä vaikuttaa muun muassa ruuantuotantoon. Helsingin pitää varmistaa, että nämä uhat ohjaavat kriittisen infrastruktuurin suunnittelua.

Valtion tulee rahoittaa kriittisen infrastruktuurin suojelua erityisesti niiltä osin, kun uhkakuvat johtuvat geopoliittisesta tilanteesta ja ulkopuolisista toimijoista.

Sukupuolen moninaisuutta ei vielä oteta Suomessa riittävästi huomioon. Ei-binääriset henkilöt kokevat edelleen esimerkiksi vähemmistöstressiä, turvattomuutta ja syrjintää työmarkkinoilla. Setan mukaan intersukupuolisista 65 prosenttia salaa aina tai usein identiteettinsä työelämässä.

Helsingissä on vielä paljon tehtävää, jotta jokainen sateenkaari-ihminen voi käyttää kaupungin palveluita ilman pelkoa syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta sekä tulla kohdatuksi ja nähdyksi omana itsenään. Kyse on yhdenvertaisuudesta, osallisuudesta ja jokaiselle kuluvista perusoikeuksista.

Seksuaalikasvatuksessa on huomioitava sukupuolen, suhteiden ja seksuaalisuuden moninaisuus. Kasvatuksessa on oltava seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän ja vihan vastainen ote.

Kaikenikäiset sateenkaari-ihmiset on myös otettava huomioon kaupungin päätöksenteossa ja palveluiden järjestämisessä. Heidät pitää ottaa mukaan esimerkiksi terveyspalveluiden kehittämiseen.

Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Ei ole hyväksyttäviä syitä olla liputtamatta sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuden, oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Helsingin täytyy osallistua Pride-liputukseen.

Pelkkä liputus ei kuitenkaan riitä, vaan Helsingissä tarvitaan aktiivista työtä sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi esimerkiksi terveyspalveluissa ja työelämässä.

Kohtuuhintaisen asuntotuotannon riittävästä määrästä on pidettävä huolta, jotta alueita voidaan kehittää sosiaalisesti monimuotoisemmiksi. On kehitettävä keinoja, joilla monimuotoisuutta edistetään myös alueilla, joilla uudistuotanto ei ole mahdollista.

Maahanmuuttaneiden tiiviit sosiaaliset verkostot tulee huomioida, kun asuinalueiden yhdenvertaisuutta edistetään. Segregaatiota vähennettäessä on myös estettävä eri kaupunginosien gentrifikoituminen, joka työntää ihmisiä syrjään heille merkityksellisistä paikoista.

On ehdottoman tärkeää pitää kaikki mukana yhteiskunnassa. Helsinkiläisten yhdenvertaisuus pitää taata erityisesti koulutuksessa, terveyspalveluissa ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksissa positiivisen erityiskohtelun avulla. Kannatan esimerkiksi Helsingin segregaatiota vähentävien kohdennettujen liikunta-avustusten kohdistamista maahan muuttaneiden tyttöjen liikuntaan.

Lisäksi kaupungin tulee panostaa toimenpiteisiin, jotka luovat vaikeasti työllistettäville polkuja työelämään. Myös kohtuuhintaisen asuntotuotannon riittävästä määrästä on pidettävä huolta, jotta alueita voidaan kehittää sosiaalisesti monimuotoisemmiksi.

Maahan muuttaneilla on tärkeä rooli Helsingissä. Menestyvät yritykset tarvitsevat moninaisen henkilöstön kulttuurista kompetenssia ja monipuolista kielitaitoa. Helsinki tarvitsee lisää henkilöstöä työvoimapula-aloille. Jos Helsinki houkuttelee ihmisiä muuttamaan, on kaupungilla vastuu huolehtia siitä, ettei sitä tehdä lähtömaiden hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi maahan muuttaneet rikastavat helsinkiläistä kulttuuria, josta voimme kaikki oppia.

Kaikkia ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti ja jokaisen Helsinkiin muuttaneen pitää voida kokea olevansa myös helsinkiläinen. Se tarkoittaa esimerkiksi panostuksia kouluihin, maksutonta kielenopetusta, hyvää palveluohjausta, tukea sitä tarvitseville, rasismin ja rakenteellisen syrjinnän kitkemistä ja kaiken kielitaidon arvon tunnustamista.

On välttämätöntä, että kohtelemme maahan muuttaneita kokonaisvaltaisina ihmisinä sen sijaan, että suhtautumisemme riippuisi siitä, millaisia hyötyjä maahanmuutto voi tuoda Helsingille.

Toimiva kotouttaminen on keskeistä maahan muuttaneiden elämänlaadun kohottamiseksi ja pidemmällä aikavälillä myös kannattava sijoitus Helsingille. Kun uudella, ulkomailta saapuneella asukkaalla on tarvitsemansa palvelut tukemassa hänen kotoutumistaan, pääsee hän nopeammin uuden yhteisön yhdenvertaiseksi jäseneksi. Esimerkiksi kaupungin järjestämä, maksuton kielenopetus on keskeistä, jotta uusi asukas pystyy täysivoimaisesti osallistumaan opiskelu- tai työelämään.

Suomi vastaanottaa pakolaiskiintiössä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n pakolaisiksi katsomia henkilöitä, joita UNHCR on esittänyt Suomelle kiintiöpakolaisiksi. Eduskunnan vuoden 2025 talousarvion hyväksymisen yhteydessä päättämä kiintiöpakolaisten lukumäärä, 500 henkiloä, on Suomen väestöön ja kuntien lukumäärään nähden pieni.

Suomen suurimpana kaupunkina Helsingillä on mahdollisuus ja myös moraalinen velvollisuus auttaa pakolaisia. Auttamisen velvollisuutta ei voi sysätä vain pienempien kaupunkien ja kuntien hoidettavaksi. Vastaanottokeskukset ovat tärkeitä Suomeen tulleille pakolaisille, jotka ovat suojelun tarpeessa. Lähialueen asukkaiden tulee kohdata pakolaiset yhdenvertaisina ihmisinä.

Asukkaiden kanssakäyminen, heidän keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne lisäävät helsinkiläisten hyvinvointia ja alueen elinvoimaa. Yhteenkuuluvuutta ja kohtaamisia lisäävien tapahtumien merkitys korostuu, kun asukkaat tulevat eri kulttuuritaustoista, joko Suomesta tai ulkomailta. Kunnan tulee sekä rahoittaa että toteuttaa tapahtumia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

On erittäin tärkeää pitää terveyskeskuspalvelut maksuttomina myös jatkossa. Maksut nostaisivat kynnystä hakeutua hoitoon. Hoidon viivästyminen tekisi sairauksien hoitamisesta vaikeampaa ja kalliimpaa sen lisäksi, että se lisäisi inhimillistä kärsimystä. Maksut kohdistuisivat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, joilla ei ole pääsyä työterveyspalveluihin tai mahdollisuutta käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Jo nyt Suomessa terveyspalveluiden asiakasmaksut ja omavastuuosuudet ovat Pohjoismaihin ja moniin muihin maihin verrattuna korkeita. Sosten mukaan asiakasmaksuja maksavat eniten iäkkäät, huono-osaiset ja pienituloiset, koska he sairastavat enemmän ja tarvitsevat muita enemmän julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Vuonna 2024 Helsingissä meni ulosottoon 50 261 terveydenhuollon asiakasmaksua, mikä on 28 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna. Kaiken tämän valossa on hyvin perusteltua pitää terveyskeskuskäynnit maksuttomina.

Kaikkein tärkeintä on, että erityisesti lasten ja nuorten terveydestä pidetään huolta. Yksityisten palveluntarjoajien käyttäminen nykyistä enemmän ei voi kuitenkaan olla ratkaisu pidemmällä aikavälillä.

On erittäin ongelmallista, että terveyspalvelut keskittyvät Suomessa kolmelle suurimmalle yritykselle, eikä Helsingin tule edistää tätä omilla päätöksillään. Helsingin pitää pyrkiä palkkaamaan lisää työvoimaa, vaikka sote-alalla työvoiman saatavuus onkin tällä hetkellä suuri haaste.

Terapiatakuu takaa nopean pääsyn psykososiaaliseen hoitoon, kuten lyhytterapiaan, ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Terve Suomi – tutkimusten mukaan kaikista ikäryhmistä alle 30-vuotiaiden psyykkinen kuormittuneisuus on korkeinta. Monilla elämän polku ja persoonallisuus ovat vasta muotoutumassa. Myös sairauslomissa nuorten aikuisten osuus korostuu. Siksi on tärkeää, että terapiatakuu laajennetaan alle 23-vuotiaiden ikäryhmästä koskemaan nuoria aikuisia 29-ikävuoteen saakka.

Ikärajat ovat kuitenkin jossain määrin keinotekoisia, sillä kaikenikäisillä on tarvetta mielenterveyspalveluille nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Jokaisen tulee saada apua mielenterveyden haasteisin tarpeen mukaisesti.

On tärkeää saattaa perusterveydenhuolto kuntoon ja taata siten kaikille pääsy myös psykososiaaliseen hoitoon viikossa. Ennaltaehkäisy ja nopea avunsaanti vähentää inhimillistä kärsimystä ja estää sairauksien kroonistumisen.

Monien nuorten mielestä maksuton ehkäisy on tarpeellinen. Helsingin kaupunki tarjoaakin sitä alle 25-vuotiaille. Näin kaupungin tulee tehdä jatkossakin siitä huolimatta, että maksuton ehkäisy ei ole lakisääteinen palvelu.

Nykymalli, jossa valtio päättää hyvinvointialueiden rahoituksesta johtaa siihen, että alueet eivät voi päättää tuloistaan, ne voivat vain päättää menoistaan. Tällä hetkellä Petter Orpon oikeistohallitus pakottaa hyvinvointialueet leikkauksiin. Kannatan verotusoikeutta hyvinvointialueille, jotta alueella voidaan arvioida paikallisesti parhaat tavat sujuvoittaa toimintaa ja tarvittaessa pitkällä aikavälillä supistaa menoja.

On ehdottoman tärkeää kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti. TerveydenhuolIon lähtökohdan tulee olla se, että potilaita hoidetaan tarpeen mukaan riippumatta heidän virallisesta asemastaan. Kyse on arvovalinnasta.

Paperittomien hoidosta aiheutuvat kiireettömän hoidon kustannukset ovat hyvin pieni osa sosiaali- ja terveyspalveluiden budjettia. Inhimillinen kärsimys ja tarve kalliille jatkohoidolle vähenee, kun kaikille turvataan oikeus kiireettömiin mutta välttämättömiin terveydenhuollon palveluihin, esimerkiksi pitkäaikaissairauksien hoitoon ja raskauden seurantaan. Yhteiskunnan terveydenhuollon kokonaiskustannukset sen sijaan kasvavat, kun kiireetön mutta välttämätön hoito laiminlyödään ja asia siirtyy kiireelliseen hoitoon.

Valtaosa maassa oleskelevista paperittomista maahanmuuttajista odottaa päätöstä oleskelulupa- tai turvapaikkahakemukseensa ja toivoisi virallista asemaa Suomessa. Petter Orpon hallitus on epäinhimillisellä maahanmuuttopolitiikallaan tehnyt oleskeluluvan saamisesta entistä vaikeampaa. Viranomaisten tulee toimia lain puitteissa inhimillisesti.

Helsingin kaupungin tulee ajaa erillislakia, joka mahdollistaisi huumeiden käyttöhuonekokeilun. Käyttöhuoneiden järjestäminen olisi inhimillistä ja vahvistaisi syvällä marginaalissa elävien henkilöiden ihmisarvoa.

Käyttöhuoneet parantaisivat huumeiden käyttäjien turvallisuutta, vähentäisivät heidän sairauksiaan ja kuolleisuuttaan ja auttaisivat heitä pääsemään päihde-, terveys- ja sosiaalipalveluiden pirin. Käyttöhuoneilla voitaisiin tavoittaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia syrjäytyneitä henkilöitä.

Hyvin valitun sijainnin avulla käyttöhuone voisi lisätä viihtyisyyttä ja asukkaiden turvallisuuden tunnetta esimerkiksi Sörnäisissä Kurvin alueella

Peruskoulujen ryhmäkokojen on ehdottomasti oltava nykyistä pienempiä siten, että ne tukevat lasten oppimista sekä jokaisen lapsen huomioimista ja antavat opettajille mahdollisuuden toteuttaa laadukasta opetusta ilman eettistä stressiä. Koulutusta on resursoitava nykyistä enemmän ja on luovuttava säästöjen hakemisesta oppilaiden osaamisen ja henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella.

Jos ryhmäkoolle asetetaan yläraja, tulee sen kaikki vaikutukset selvittää tarkasti, jotta rajoituksesta ei koidu ennakoimattomia ongelmia opetuksen järjestämiselle. Oppimisen kannalta on ryhmäkoon rinnalla keskeistä, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen oppimiseen ja hoitoa esimerkiksi mielenterveysongelmiin ja käytöksen haasteisiin. Sosiaalipolitiikan pitää toimia, jotta koulussa voidaan keskittyä oppimiseen.

Jokaisen oppilaan tulee saada tarvitsemansa tuki ja mahdollisuus kehittyä rauhallisessa, riittävästi resursoidussa oppimisympäristössä. Monelle tukea tarvitsevalle oppiminen on helpompaa erityisopettajan tuella, pienessä ryhmässä vähien aistiärsykkeiden ympäröimänä. Pienet erityisopetusryhmät tukevat koulun kaikkien oppilaiden oppimista. On erittäin tärkeää auttaa helsinkiläisiä jo kouluiässä, jotta jokainen saa hyvät edellytykset pärjätä myöhemmässä elämässään.

Lasten oppimista ja kehitystä tukevan ympäristön, koulutuksellisen tasa-arvon, lähikouluperiaatteen ja henkilökunnan työhyvinvoinnin tulee ohjata kouluverkoston suunnittelua. Pienet koulut ja luokkakoot ovat tutkitusti parempia oppimisympäristöjä lapsille ja työympäristöjä opettajille ja muille aikuisille. Pieniä kouluja ei pidä korvata suurilla yksiköillä, joissa esimerkiksi avoimet opetustilat ja suuret luokkakoot heikentävät oppimisen edellytyksiä.

Ilmastokriisin aikana Helsingin on pyrittävä kaikin keinoin pienentämään ilmastopäästöjään ja tukemaan asukkaitaan kohti hiilineutraalia arkea. Yksi kannatettava keino pienentää helsinkiläisten hiilijalanjälkeä on vähentää liharuoan tarjoamista kouluissa ja päiväkodeissa. Se on samalla hyvä tapa totuttaa lapset ravitsemuksellisesti monipuoliseen kasvisruokavalioon ja auttaa heitä tiedostamaan, ettei liha voi tulevaisuudessa olla automaattinen osa ateriaa.

On erittäin arvokasta, että helsinkiläislapsille annetaan mahdollisuus syventää osaamistaan painotetun opetuksen avulla. Samalla kuitenkin tiedetään tutkimuksesta, että luokkajaon kautta toteutettava painotettu opetus aiheuttaa segregaatiota ja eriarvoisuutta niin asuinalueiden välillä kuin koulun yleisopetuksen luokkien ja painotettujen luokkien välillä. Oppilaat tiedostavat itsekin luokkien välisen hierarkian.

Painotettua opetusta tulisi tarjota kaikille oppilaille tasapuolisesti siten, että jokainen oppilas voi tosiasiallisesti hakea siihen esimerkiksi perheen sosioekonomisesta taustasta, vanhempien koulutustasosta, äidinkielestä ja asuinalueesta riippumatta.

Painotetun opetuksen pitää noudattaa koulutuksellisen tasa-arvon periaatetta, eikä se saa lisätä asuinalueiden eriytymistä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että painotettuja aineita, kuten musiikkia, liikuntaa tai kieliä, opetettaisiin omina oppitunteinaan sen sijaan, että oppilaat jaettaisiin painotusten mukaisiin luokkiin.

Tällä hetkellä Helsinki-lisä on rajattu alle 1-vuotiaille lapsille. On syytä harkita, tulisiko se palauttaa alle 2-vuotiaille, sillä asumis- ja elinkustannukset ovat pääkaupunkiseudulla hyvin korkeat.

Helsingin tulisi kannustaa pienten lasten äitejä töihin, sillä pitkä hoitovapaa heikentää heidän myöhempää työllistymistään ja eläkkeitään. Työllistyminen on kuitenkin tällä hetkellä vaikeaa, mikä ei ratkea Helsinki-lisän poistamisella. Siksi työllisyyspalvelut tulee resursoida riittävästi, maahanmuuttajille tulee järjestää runsaasti maksutonta suomen kielen opetusta ja mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulee parantaa.

Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistuminen tukee lasten sosiaalista ja kognitiivista kasvua ja kielitaidon kehittymistä sekä vähentää eriarvoistumista. Helsingissä on kuitenkin suuri pula varhaiskasvatuksen henkilökunnasta. Pienille lapsille tulee taata turvallinen ympäristö tuttujen aikuisten seurassa, mikä vaatii lisää resursseja varhaiskasvatukseen.

Perusopetuksessa opettajan antamaa etäopetusta tulisi mielestäni olla vain poikkeuksellisissa, epidemiankaltaisissa olosuhteissa.

Vaikka Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksessa vuonna 2020 kolmasosa päätoimisista koululaisista ja opiskelijoista koki etäopetuksen myönteisesti, koki yhtä moni etäopetuksen kielteisesti. Korona-ajan etäopetus aiheutti yksinäisyyttä ja koulukaverien puuttumista arjesta, ryhmähengen laskua, oppimisvajetta ja eriarvoisuuden kasvua, sillä vanhempien kyvyt ja mahdollisuudet tukea oppilasta vaihtelivat.

Samanaikainen lähi- ja etäopetus kasvatti opettajien työkuormaa paikoittain jopa kaksinkertaiseksi, sillä samat pedagogiset ratkaisut eivät sovi etä- ja lähiopetukseen. Varsinkin taito- ja taideaineiden opetuksen järjestäminen oli hankalaa. Koska opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutus ja läsnäolo ovat olennaisia oppimiselle, kokivat opettajat huomion jakamisen lähi- ja etäryhmän välillä erityisen kuormittavana.

Kaikessa digitaalisessa oppimisessa, on tärkeää huolehtia oppilaiden tietoturvasta sekä siitä, kenelle data kuuluu ja mihin sitä käytetään. Teknisten laitteiden tulee olla kaikkien oppilaiden saatavilla perheen varallisuudesta huolimatta.

Uskonnonvapaus on ihmisoikeus, joka kuuluu myös lapsille. Eri uskontoja tunnustavia ja uskonnottomia lapsia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Siksi kouluissa ei tule harjoittaa mitään uskontoa eikä koulujen tehtävä ole ylläpitää minkään uskonnon perinteitä. Kulttuuriin vakiintuneita juhlaperinteitä, joilla voi olla kristillinen tausta mutta joita ei voi pitää varsinaisena uskonnon harjoittamisena, ei tule kuitenkaan kieltää, mutta lapsille on annettava mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta niihin.

Helsingin kaupungin tulee työnantajana taata opettajille pätevyyteen ja työn vaativuuteen nähden oikeudenmukainen palkka, mikä voi johtaa yleistä linjaa korkeampiin palkankorotuksiin Helsingissä. Samalla opettajille on varmistettava laadukkaat työolosuhteet, heidän hyvinvointiaan tulee seurata, heidän tulee olla keskeisesti mukana koulutuksen kehittämisessä ja opetukselle on taattava riittävät taloudelliset ja ajalliset resurssit. Helsingin on tärkeää harjoittaa työntekijöitä arvostavaa ja vastuullista työnantajapolitiikkaa ja palkata määräaikaiset opettajat koko vuodeksi.

Kannatan vuosikymmenten ajan käytettyä työehtosopimusneuvottelumallia, jossa työnantajaliitot ja palkansaajaliitot neuvottelevat palkoista ja työehdoista keskenään ilman poliittista väliintuloa.

Petteri Orpon hallituksen ei olisi pitänyt puuttua työmarkkinoiden toimintaan eikä varsinkaan ajaa vientivetoista palkkamallia, joka tekee julkisen sektorin palkkakuopan umpeenkuromisen erittäin vaikeaksi.

Asiakasmaksut olisivat täydessä ristiriidassa kirjaston toimintaperiaatteiden kanssa. Lähikirjastoilla on valtava merkitys helsinkiläisten yhdenvertaisuudelle, lukutaidolle ja demokratialle. Kirjastolaitoksen vankka kannatus suomalaisessa yhteiskunnassa perustuu maksuttomuuteen sekä lainojen suhteen että kirjastotoiminnassa yleensä, mikä korostuu monille lapsiperheille ja pienituloisille. On tärkeää, että Helsingissä on jatkossa yhä enemmän kaikille avointa ei-kaupallista tilaa, jossa ihmiset voivat kokoontua yhteen, viettää aikaa ja oppia uutta.

Kuntien tulee tarvittaessa tukea kaupunginteattereiden toimintaa paikatakseen Petteri Orpon hallituksen niihin kohdistamia leikkauksia, sillä kaupunginteatterit ovat kaupunkien esittävien taiteiden kivijalka. Valtion leikkausten ohella teattereiden rahoitusta heikentää yleisen taloudellisen tilanteen vaikutus lipputuloihin. Monilla kunnan asukkailla on käytettävissään vähemmän varoja kulttuurikokemuksiin kuin aiemmin.

Helsingin tulee kohdistaa valtion leikkauksia kompensoiva rahoitus ensisijaisesti vapaiden teattereiden toiminnan tukemiseen, jotka lähtökohtaisesti ovat heikommassa asemassa.

Kunnallisveron nostaminen voi monesti olla menoleikkauksia järkevämpää, sillä lyhyen aikavälin säästöt aiheuttavat usein suuremmat kustannukset pidemmällä aikavälillä. Lisäksi menojen leikkaaminen palveluita supistamalla osuisi todennäköisesti haavoittuvammassa asemassa oleviin, esimerkiksi työttömiin, ikääntyneisiin ja pienituloisiin, joilla palveluiden tarve on muita suurempaa. Tämä lisäisi eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Jos menoleikkauksia tehdään, tulee niiden vaikutusten kohdistua oikeudenmukaisesti painottuen heihin, joiden hyvinvointi ei merkittävästi heikkene leikkausten seurauksena. Vastustan siis jyrkästi Petteri Orpon hallituksen leikkauksia, jotka on nimenomaan kohdistettu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Pörssisähkön rajut vaihtelut ja ennakoimattomuus aiheuttavat monille sähkölämmitteisen talon omistajille huolta.

Alustatalouden ruokalähettiyritykset ovat pystyneet ulkoistamaan liiketoiminnan riskit, kulut ja työnantajavelvoitteet ruokaläheteille, joille maksettavia korvauksia ne ovat myös pienentäneet kohtuuttoman alhaiselle tasolle.

Tuottavan kuntaomaisuuden myyntiin, erityisesti ns. luonnollisten monopolien kuten sähkö- ja vesihuoltoverkkojen osalta, on suhtauduttava kriittisesti. Välttämättömyyshyödykkeitä ei saa uhrata yksityiselle voitontavoittelulle. Osinkotuloja tuottavia sekä strategisesti tai periaatteellisesti merkittäviä yrityksiä ei pidä myydä lyhyen aikavälin voiton vuoksi.

Kerrostalojen ja muiden rakennusten vuokratonttien hinnat ovat nousseet Helsingissä merkittävästi viime vuosikymmenenä. Asuintalokiinteistöjen tonttien vuokrasopimukset on lähtökohtaisesti tehty pitkäkestoisiksi ja vuokrat on sidottu elinkustannusindeksiin.

Vuoden 2022 alussa Helsingin kaupunginvaltuusto päätti uudesta periaatelinjauksesta, jonka mukaan kaupunki pyrkii jatkossa saamaan omistamistaan vuokratonteista markkinahinnan. Tämä linjaus tarkoittaa korkeampia kustannuksia uusien talojen asukkaille ja pidemmällä aikavälillä myös vanhojen talojen asukkaille kun maanvuokrasopimuksia uusitaan.

Helsingin kaupunki omistaa noin 65 prosenttia Helsingin maapinta-alasta, ja siitä noin 15 prosenttia on vuokrattu asuntotarkoituksiin. Luovuttaessaan maata kaupunki on perinteisesti suosinut vuokrausta. Tämä merkitsee merkitsee varmaa, pysyvää ja mittavaa vuokratuloa kaupungille.

Kunnat keräävät kiinteistöveroja, joita maksetaan sekä maapohjan että rakennusten arvon perusteella.

Mielestäni kiinteistöveroja voidaan maltillisesti korottaa kohdistamalla ne rakentamattoman rakennuspaikan veroprosenttiin, jolloin veronkorotus ei uhkaa siirtyä asuinrakennusten kustannuksiin ja siten vaikeuttaa etenkin pienituloisten asemaa.

Helsingissä rakentamattoman rakennuspaikan veroaste on 4,30 prosenttia, joka asettuu kiinteistöverolain vuodelle 2025 asettaman rakentamattoman rakennuspaikan veroasteen keskipaikkeille.

Korotetulla veroasteella kaupunki kannustaa rakentamaan rakennuspaikoille. Jotta kaupunkimaisema säilyy ihmisen kokoisena ja jotta katuvihreällä on tilaa, tulee tonttien rakennusoikeutta suunnitella huolella asemakaavoitusvaiheessa.

Suomen yhteiskuntajärjestys perustuu oikeusvaltion periaatteille. Julkista valtaa käytetään lain suomissa rajoissa, ja lait koskevat kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Oikeusvaltion heikentäminen nakertaa demokratiaa ja avaa oven mielivaltaiselle vallankäytölle.

Niin kutsutun käännytyslain (laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi) hyväksyminen poikkeusmenettelyllä heinäkuussa 2024 merkitsi sitä, että Suomen poliittinen johto päätti rikkoa perustuslakia ja Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen sivuuttaminen ja oman perustuslain noudattamatta jättäminen ei ole suomalaisten edun mukaista.

Täysivaltaiset oikeudet politiikkaan osallistumiseen ja vaikuttamiseen saattaisivat vahvistaa nuorten omistajuutta ja toimijuutta yhteiskunnassa ja siten vaikuttaa myös nuorten hyvinvointiin.

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut valtavasti 30 viime vuoden aikana. Tämä on erinomaisen hieno asia! Kiinnostus politikkaa kohtaan ei kuitenkaan näy poliittiseen vaikuttamiseen osallistumisena.

Nuorten arvostus nuorisovaltuustoja kohtaan on kuitenkin kasvanut selvästi. Saman tutkimuksen mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on aikaisempiin vuosin verrattuna matalimmalla tasolla ja myös tyytyväisyys omaan elämään laskee. Osallisuus myös politiikassa voisi kääntää tämän suunnan.