1.
KAUPUNKILAISTEN KUUNTELEMINEN
2.
KULTTUURIPERINNÖN TURVAAMINEN
3.
LUONNONYMPÄRISTÖJEN JA KAUPUNKIVIHREÄN VAHVISTAMINEN
4.
VAIKEASTI TYÖLLISTYVIEN TUKEMINEN
5.
KAUPUNKITILAN KÄYTTÖ AUTOTTOMIEN EHDOILLA
Lukuisat argumentit puhuvat luonnonympäristöjen ja kaupunkivihreän vahvistamisen puolesta: luonnon arvo itsessään, Helsingin vastuu luontokatokriisin ja ilmastokriisin hillitsemisestä, ihmisten ja muiden eläinten terveys sekä Helsingin viihtyisyys.
Ilmastokriisin ja kuudennen sukupuuttoaallon aikana meillä ei ole varaa tuhota lähiluontoa yhtään enempää.
Tuleva valtuustokausi ratkaisee sen, pystyykö Helsinki tekemään osansa ympäristökriisien pysäyttämiseksi edes siedettävälle tasolle.
Ilmaston kannalta luontokohteiden tuhoaminen on erityisen ongelmallista, sillä hiilinielujen pienentämisen ohella uudisrakentamisella on valtavat ilmastopäästöt. Lisäksi lähivihreä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen torjumalla lämpösaarekeilmiötä ja hulevesihaavoittuvuutta.
Monimuotoisen luonnon säilyttäminen arkiympäristöissä on tärkeää helsinkiläisten terveyden tukemiseksi.
Luonnossa oleminen pienentää psyykkisten sairauksien riskiä, tukee lasten kasvua ja antaa ikäihmisille vapauden kokemuksia. Lähivihreä vähentää ilmansaasteita ja melua, tukee ihmisten puolustusjärjestelmää ja kannustaa liikkumaan. Monipuolinen ja viihtyisä kaupunkivihreä lisää katujen viihtyisyyttä ja elvyttävyyttä sekä motivoi kävelemään. Vihreä näkymä ikkunasta voi vähentää stressiä ja ahdistusta ja parantaa mielialaa.
Luonnolla on arvo itsessään.
Viherympäristöjä ei tule käsitellä vain ihmisten hyödyn näkökulmasta. Ihmisillä on kollektiivinen vastuu tukea muiden elollisten elinmahdollisuuksia ja hyvinvointia. Tätä tukee kattava viheralueverkosto ja luonnon biologisen monimuotoisuuden tukeminen. Myös eloton luonto, kuten miljoonia vuosia vanhat kalliot vaativat suojelua.
NÄKÖKULMIA
RAKENTAMINEN UHKAA LUONNONYMPÄRISTÖJÄ
Viime vuosina suurimman uhan luonnolle on aiheuttanut Helsingin kasvusta ja ilmastopäästöjen hillitsemisestä johtuva tiivis täydennysrakentaminen. Vaaraan on joutunut luonto esimerkiksi Stansvikissa, Riistavuoressa ja Östersundomissa.
On täysin kestämätöntä uhrata luonnontilaisia metsiä ja uhanalaisia luontotyyppejä moottoriajoneuvoille ja uudisrakentamiselle.
Helsinkiä voidaan kehittää asukkaiden palvelu- ja hyvinvointitarpeet huomioiden. Asuinrakentaminen voidaan hyvällä suunnittelulla kohdentaa alueille, jotka eivät ole yhtä keskeisiä luontoarvojen kannalta. Lisäksi tyhjillään olevia liikehuoneistoja voidaan muuttaa asunnoiksi, jolloin päästöt ovat huomattavasti pienemmät verrattuina uudisrakentamiseen.
KAUPUNKIVIHREÄN LISÄÄMINEN
Kaikessa suunnittelussa tulee varata riittävästi tilaa, valoa ja vettä kaupunkivihreälle. Jotta katujen tilavarauksissa voidaan huomioida kasvillisuuden tarpeet, tulee maisema-, liikenne-, kunnallistekniikka- ja kaavasuunnittelun asiantuntijoiden tehdä yhteistyötä jo projektin alkuvaiheessa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen ei saisi rajoittaa kaupunkivihreän tilaa.
Puiden hyvinvoinnin parantamiseksi Helsingissä tulisi hyödyntää ns. Tukholman mallia, jossa hulevesi ohjataan puun kasvualustan alle, ja katupuiden uusimista kerralla tulee välttää viimeiseen asti. Puiden latvuspeittävyyttä tulee kasvattaa pitkäjänteisesti. Hoidon tulee edistää puuston ja muun kasvillisuuden pitkäikäisyyttä.
On tärkeää, että viheralueiden suunnittelussa ja ylläpitohoidossa annetaan arvoa erityisesti maisema-arkkitehtien osaamiselle, jotta puistot ja muut kaupunkitilan viheralueet ovat runsaita, puuston ja muun kasvillisuuden osalta monilajisia ja viihtyisän houkuttelevia. Suurten varjostavien puiden ja avointen nurmikoiden määrällä on merkitystä, kun hellejaksoja koetaan yhä useammin myös Helsingissä.
Autoteiden keskikaistoja tulisi muuttaa viherkäytäviksi, mikä loisi laadukasta katutilaa kävelijöille ja pyöräilijöille.
3-30-300-PERIAATE
Periaatetta sovelletaan tällä hetkellä Helsingin suunnittelussa. Sen mukaan jokaisen tulisi voida nähdä vähintään kolme puuta ikkunastaan, kaupunkialueella tulisi olla puiden vähintään 30 prosentin latvustopeittävyys ja jokaisen tulisi asua enintään 300 metrin päässä viheralueesta.
LUONNONYMPÄRISTÖJÄ JA KAUPUNKIVIHREÄÄ TÄYTYY VAHVISTAA!
