Tavoitetta tulee edistää panostamalla kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen houkuttelevuuteen sekä rakennusten energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseen.

Päätösten täytyy pohjautua kokonaisvaltaiseen ilmastovaikutusten arvioon. Koska puolet rakennuksen päästöistä syntyy rakentamisvaiheessa, on ilmaston kannalta yleensä parempi korjata vanhoja rakennuksia kuin purkaa ne ja rakentaa niiden tilalle uusia energiatehokkaita rakennuksia.

Tällä hetkellä kaupungin päästöistä vähintään 80 prosenttia pyritään leikkaamaan päästövähennystoimenpiteillä ja korkeintaan 20 prosenttia voidaan kompensoida. Helsinki ei saa jatkaa saastuttavaa politiikkaa kompensaatiomaksuja maksamalla, vaan kompensaation osuus täytyy minimoida, sillä tiedämme, että päästöjä on täysin välttämätöntä vähentää. Kompensaatiovälineitä käytettäessä on varmistettava aukottomasti, että kompensaatiotoimenpiteet eivät toteutuisi ilman kompensaatiorahoitusta, että samoja toimenpiteitä ei ole myyty useammalle ostajalle ja että niiden vaikutukset ovat pysyviä.

Emme voi sulkea silmiämme tai ulkoistaa vastuutamme ympäristökriiseistä. Uusia työpaikkoja tulee tavoitella aloilla, jotka edistävät ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää siirtymää.

Sukupuolen moninaisuutta ei vielä oteta Suomessa riittävästi huomioon. Ei-binääriset henkilöt kokevat edelleen esimerkiksi vähemmistöstressiä, turvattomuutta ja syrjintää työmarkkinoilla. Setan mukaan intersukupuolisista 65 prosenttia salaa aina tai usein identiteettinsä työelämässä.

Transsukupuolisten, intersukupuolisten ja muunsukupuolisten äänen pitää kuulua päätöksenteossa nykyistä vahvemmin, mikä voidaan saavuttaa ottamalla heidät mukaan esimerkiksi terveyspalveluiden kehittämiseen.

Yhdenvertaisuus on perusoikeus. Ei ole hyväksyttäviä syitä olla liputtamatta sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuden, oikeuksien ja hyvinvoinnin puolesta. Helsingin täytyy osallistua Pride-liputukseen.

Pelkkä liputus ei kuitenkaan riitä, vaan Helsingissä tarvitaan aktiivista työtä sateenkaari-ihmisten hyvinvoinnin, osallisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseksi esimerkiksi terveyspalveluissa ja työelämässä.

On ehdottoman tärkeää pitää kaikki mukana yhteiskunnassa. Helsinkiläisten yhdenvertaisuus pitää taata erityisesti koulutuksessa, terveyspalveluissa ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksissa positiivisen erityiskohtelun avulla. Kannatan esimerkiksi Helsingin segregaatiota vähentävien kohdennettujen liikunta-avustusten kohdistamista maahanmuuttajatyttöjen liikuntaan.

Lisäksi kaupungin tulee panostaa toimenpiteisiin, jotka luovat vaikeasti työllistettäville polkuja työelämään. Myös kohtuuhintaisen asuntotuotannon riittävästä määrästä on pidettävä huolta, jotta alueita voidaan kehittää sosiaalisesti monimuotoisemmiksi.

Maahanmuuttajilla on tärkeä rooli Helsingissä. Menestyvät yritykset tarvitsevat moninaisen henkilöstön kulttuurista kompetenssia ja monipuolista kielitaitoa. Helsinki tarvitsee lisää henkilöstöä työvoimapula-aloille. Jos Helsinki houkuttelee ihmisiä muuttamaan, on kaupungilla vastuu huolehtia siitä, ettei sitä tehdä lähtömaiden hyvinvoinnin kustannuksella. Lisäksi maahanmuuttajat rikastavat helsinkiläistä kulttuuria, josta voimme kaikki oppia.

Kaikkia ihmisiä pitää kohdella yhdenvertaisesti ja jokaisen Helsinkiin muuttaneen pitää voida kokea olevansa myös helsinkiläinen. Se tarkoittaa esimerkiksi panostuksia kouluihin, maksutonta kielenopetusta, hyvää palveluohjausta, tukea sitä tarvitseville, rasismin ja rakenteellisen syrjinnän kitkemistä ja kaiken kielitaidon arvon tunnustamista.

On välttämätöntä, että kohtelemme maahan muuttaneita kokonaisvaltaisina ihmisinä sen sijaan, että suhtautumisemme riippuisi siitä, millaisia hyötyjä maahanmuutto voi tuoda Helsingille.

Toimiva kotouttaminen on keskeistä maahanmuuttajien elämänlaadun kohottamiseksi ja pidemmällä aikavälillä myös kannattava sijoitus Helsingille. Kun uudella, ulkomailta saapuneella asukkaalla on tarvitsemansa palvelut tukemassa hänen kotoutumistaan, pääsee hän nopeammin uuden yhteisön yhdenvertaiseksi jäseneksi. Esimerkiksi kaupungin järjestämä, maksuton kielenopetus on keskeistä, jotta uusi asukas pystyy täysivoimaisesti osallistumaan opiskelu- tai työelämään.

Asukkaiden kanssakäyminen, heidän keskinäinen luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne lisäävät helsinkiläisten hyvinvointia ja alueen elinvoimaa. Yhteenkuuluvuutta ja kohtaamisia lisäävien tapahtumien merkitys korostuu, kun asukkaat tulevat eri kulttuuritaustoista, joko Suomesta tai ulkomailta. Kunnan tulee sekä rahoittaa että toteuttaa tapahtumia yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.

On erittäin tärkeää pitää terveyskeskuspalvelut maksuttomina myös jatkossa. Maksut nostaisivat kynnystä hakeutua hoitoon. Hoidon viivästyminen tekisi sairauksien hoitamisesta vaikeampaa ja kalliimpaa sen lisäksi, että se lisäisi inhimillistä kärsimystä. Maksut kohdistuisivat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville, joilla ei ole pääsyä työterveyspalveluihin tai mahdollisuutta käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Jo nyt Suomessa terveyspalveluiden asiakasmaksut ja omavastuuosuudet ovat Pohjoismaihin ja moniin muihin maihin verrattuna korkeita. Sosten mukaan asiakasmaksuja maksavat eniten iäkkäät, huono-osaiset ja pienituloiset, koska he sairastavat enemmän ja tarvitsevat muita enemmän julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja.

Vuonna 2024 Helsingissä meni ulosottoon 50 261 terveydenhuollon asiakasmaksua, mikä on 28 prosenttia enemmän kuin edeltävänä vuonna. Kaiken tämän valossa on hyvin perusteltua pitää terveyskeskuskäynnit maksuttomina.

Peruskoulujen ryhmäkokojen on ehdottomasti oltava nykyistä pienempiä siten, että ne tukevat lasten oppimista sekä jokaisen lapsen huomioimista ja antavat opettajille mahdollisuuden toteuttaa laadukasta opetusta ilman eettistä stressiä. Koulutusta on resursoitava nykyistä enemmän ja on luovuttava säästöjen hakemisesta oppilaiden osaamisen ja henkilöstön hyvinvoinnin kustannuksella.

Jos ryhmäkoolle asetetaan yläraja, tulee sen kaikki vaikutukset selvittää tarkasti, jotta rajoituksesta ei koidu ennakoimattomia ongelmia opetuksen järjestämiselle. Oppimisen kannalta on ryhmäkoon rinnalla keskeistä, että oppilaat saavat tarvitsemansa tuen oppimiseen ja hoitoa esimerkiksi mielenterveysongelmiin ja käytöksen haasteisiin. Sosiaalipolitiikan pitää toimia, jotta koulussa voidaan keskittyä oppimiseen.

Lasten oppimista ja kehitystä tukevan ympäristön, koulutuksellisen tasa-arvon, lähikouluperiaatteen ja henkilökunnan työhyvinvoinnin tulee ohjata kouluverkoston suunnittelua. Pienet koulut ja luokkakoot ovat tutkitusti parempia oppimisympäristöjä lapsille ja työympäristöjä opettajille ja muille aikuisille. Pieniä kouluja ei pidä korvata suurilla yksiköillä, joissa esimerkiksi avoimet opetustilat ja suuret luokkakoot heikentävät oppimisen edellytyksiä.

Ilmastokriisin aikana Helsingin on pyrittävä kaikin keinoin pienentämään ilmastopäästöjään ja tukemaan asukkaitaan kohti hiilineutraalia arkea. Yksi kannatettava keino pienentää helsinkiläisten hiilijalanjälkeä on vähentää liharuoan tarjoamista kouluissa ja päiväkodeissa. Se on samalla hyvä tapa totuttaa lapset ravitsemuksellisesti monipuoliseen kasvisruokavalioon ja auttaa heitä tiedostamaan, ettei liha voi tulevaisuudessa olla automaattinen osa ateriaa.

On erittäin arvokasta, että helsinkiläislapsille annetaan mahdollisuus syventää osaamistaan painotetun opetuksen avulla. Samalla kuitenkin tiedetään tutkimuksesta, että luokkajaon kautta toteutettava painotettu opetus aiheuttaa segregaatiota ja eriarvoisuutta niin asuinalueiden välillä kuin koulun yleisopetuksen luokkien ja painotettujen luokkien välillä. Oppilaat tiedostavat itsekin luokkien välisen hierarkian.

Painotettua opetusta tulisi tarjota kaikille oppilaille tasapuolisesti siten, että jokainen oppilas voi tosiasiallisesti hakea siihen esimerkiksi perheen sosioekonomisesta taustasta, vanhempien koulutustasosta, äidinkielestä ja asuinalueesta riippumatta.

Painotetun opetuksen pitää noudattaa koulutuksellisen tasa-arvon periaatetta, eikä se saa lisätä asuinalueiden eriytymistä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että painotettuja aineita, kuten musiikkia, liikuntaa tai kieliä, opetettaisiin omina oppitunteinaan sen sijaan, että oppilaat jaettaisiin painotusten mukaisiin luokkiin.

Kuntien tulee tarvittaessa tukea kaupunginteattereiden toimintaa paikatakseen Petteri Orpon hallituksen niihin kohdistamia leikkauksia, sillä kaupunginteatterit ovat kaupunkien esittävien taiteiden kivijalka. Valtion leikkausten ohella teattereiden rahoitusta heikentää yleisen taloudellisen tilanteen vaikutus lipputuloihin. Monilla kunnan asukkailla on käytettävissään vähemmän varoja kulttuurikokemuksiin kuin aiemmin.

Helsingin tulee kohdistaa valtion leikkauksia kompensoiva rahoitus ensisijaisesti vapaiden teattereiden toiminnan tukemiseen, jotka lähtökohtaisesti ovat heikommassa asemassa.

Kunnallisveron nostaminen voi monesti olla menoleikkauksia järkevämpää, sillä lyhyen aikavälin säästöt aiheuttavat usein suuremmat kustannukset pidemmällä aikavälillä. Lisäksi menojen leikkaaminen palveluita supistamalla osuisi todennäköisesti haavoittuvammassa asemassa oleviin, esimerkiksi työttömiin, ikääntyneisiin ja pienituloisiin, joilla palveluiden tarve on muita suurempaa. Tämä lisäisi eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Jos menoleikkauksia tehdään, tulee niiden vaikutusten kohdistua oikeudenmukaisesti painottuen heihin, joiden hyvinvointi ei merkittävästi heikkene leikkausten seurauksena. Vastustan siis jyrkästi Petteri Orpon hallituksen leikkauksia, jotka on nimenomaan kohdistettu jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Pörssisähkön rajut vaihtelut ja ennakoimattomuus aiheuttavat monille sähkölämmitteisen talon omistajille huolta.

Alustatalouden ruokalähettiyritykset ovat pystyneet ulkoistamaan liiketoiminnan riskit, kulut ja työnantajavelvoitteet ruokaläheteille, joille maksettavia korvauksia ne ovat myös pienentäneet kohtuuttoman alhaiselle tasolle.

Kerrostalojen ja muiden rakennusten vuokratonttien hinnat ovat nousseet Helsingissä merkittävästi viime vuosikymmenenä. Asuintalokiinteistöjen tonttien vuokrasopimukset on lähtökohtaisesti tehty pitkäkestoisiksi ja vuokrat on sidottu elinkustannusindeksiin.

Vuoden 2022 alussa Helsingin kaupunginvaltuusto päätti uudesta periaatelinjauksesta, jonka mukaan kaupunki pyrkii jatkossa saamaan omistamistaan vuokratonteista markkinahinnan. Tämä linjaus tarkoittaa korkeampia kustannuksia uusien talojen asukkaille ja pidemmällä aikavälillä myös vanhojen talojen asukkaille kun maanvuokrasopimuksia uusitaan.

Helsingin kaupunki omistaa noin 65 prosenttia Helsingin maapinta-alasta, ja siitä noin 15 prosenttia on vuokrattu asuntotarkoituksiin. Luovuttaessaan maata kaupunki on perinteisesti suosinut vuokrausta. Tämä merkitsee merkitsee varmaa, pysyvää ja mittavaa vuokratuloa kaupungille.

Suomen yhteiskuntajärjestys perustuu oikeusvaltion periaatteille. Julkista valtaa käytetään lain suomissa rajoissa, ja lait koskevat kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Oikeusvaltion heikentäminen nakertaa demokratiaa ja avaa oven mielivaltaiselle vallankäytölle.

Niin kutsutun käännytyslain (laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi) hyväksyminen poikkeusmenettelyllä heinäkuussa 2024 merkitsi sitä, että Suomen poliittinen johto päätti rikkoa perustuslakia ja Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia. Sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen sivuuttaminen ja oman perustuslain noudattamatta jättäminen ei ole suomalaisten edun mukaista.