1.
KAUPUNKILAISTEN KUUNTELEMINEN
2.
KULTTUURIPERINNÖN TURVAAMINEN
3.
LUONNONYMPÄRISTÖJEN JA KAUPUNKIVIHREÄN VAHVISTAMINEN
4.
VAIKEASTI TYÖLLISTYVIEN TUKEMINEN
5.
KAUPUNKITILAN KÄYTTÖ AUTOTTOMIEN EHDOILLA
Lukuisat argumentit puhuvat luonnonympäristöjen ja kaupunkivihreän vahvistamisen puolesta: luonnon arvo itsessään, Helsingin vastuu luontokatokriisin ja ilmastokriisin hillitsemisestä, ihmisten ja muiden eläinten terveys sekä Helsingin viihtyisyys.
Ilmastokriisin ja kuudennen sukupuuttoaallon aikana meillä ei ole varaa tuhota lähiluontoa yhtään enempää.
Tuleva valtuustokausi ratkaisee sen, pystyykö Helsinki tekemään osansa ympäristökriisien pysäyttämiseksi edes siedettävälle tasolle.
Ilmaston kannalta luontokohteiden tuhoaminen on erityisen ongelmallista, sillä hiilinielujen pienentämisen ohella uudisrakentamisella on valtavat ilmastopäästöt. Lisäksi lähivihreä auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen.
Monimuotoisen luonnon säilyttäminen arkiympäristöissä on tärkeää helsinkiläisten terveyden tukemiseksi.
Luonnossa oleminen pienentää psyykkisten sairauksien riskiä, tukee lasten kasvua ja antaa ikäihmisille vapauden kokemuksia. Lähivihreä vähentää ilmansaasteita ja melua, tukee ihmisten puolustusjärjestelmää ja kannustaa liikkumaan.
Luonnolla on arvo itsessään.
Viherympäristöjä ei tule käsitellä vain ihmisten hyödyn näkökulmasta. Ihmisillä on kollektiivinen vastuu tukea muiden elollisten elinmahdollisuuksia ja hyvinvointia.
UHKIA
RAKENTAMINEN UHKAA LUONNONYMPÄRISTÖJÄ
Viime vuosina suurimman uhan luonnolle on aiheuttanut Helsingin kasvusta johtuva uudisrakentaminen. Vaaraan on joutunut luonto esimerkiksi Stansvikissa, Riistavuoressa ja Östersundomissa.
On täysin kestämätöntä uhrata luonnontilaisia metsiä ja uhanalaisia luontotyyppejä moottoriajoneuvoille ja uudisrakentamiselle. Hyvällä suunnittelulla voidaan suunnitella asuinrakentaminen alueille, jotka eivät ole yhtä keskeisiä luontoarvojen kannalta, mahdollistaen Helsingin kehittämisen asukkaiden palvelu- ja hyvinvointitarpeet huomioiden.
