1.
KAUPUNKILAISTEN KUUNTELEMINEN
2.
KULTTUURIPERINNÖN TURVAAMINEN
3.
LUONNONYMPÄRISTÖJEN JA KAUPUNKIVIHREÄN VAHVISTAMINEN
4.
VAIKEASTI TYÖLLISTYVIEN TUKEMINEN
5.
KAUPUNKITILAN KÄYTTÖ AUTOTTOMIEN EHDOILLA
Hyvä hallinto mahdollistaa kaupunkilaisten osallistumisen päätöksentekoon. Paikallisyhteisöillä ja palveluiden käyttäjillä on usein asiantuntemusta, jonka hyödyntäminen virkavalmistelussa johtaa helsinkiläisten kannalta toimivampaan ja reilumpaan lopputulokseen.
Lisäksi päätöksenteko, jossa osallisuus toteutuu, tuottaa kaupunkilaisille tunteen omistajuudesta omaan kotikaupunkiin ja arkiympäristöön. Uskon, että tämä vahvistaa helsinkiläisten hyvinvointia ja tunnetta paikkaan kuulumisesta.
Lähidemokratian työkalut täytyy saada vaikuttaviksi kaupungin päätöksenteossa!
Lain mukaan kansalaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Lait, hallintosääntö ja politiikkadokumentit, jotka ohjaavat kaupungin hallintoa, takaavat asukkaille oikeuden vaikuttaa kaupungin kehitykseen myös vaalien välillä. Niiden henki ei kuitenkaan toteudu helsinkiläisessä päätöksenteossa minun mielestäni.
Lähidemokratiaa ei ole se, että kaupunkilaisille annetaan mahdollisuus esittää toiveita päättäjille ilman todellista toimivaltaa asioihin.
Kaupunkilaisten mielipiteitä tiedustellaan esimerkiksi Kerrokantasi-palvelussa ja asukastilaisuuksissa. Niiden sisältö typistetään kuitenkin listauksiksi vuorovaikutusraporttiin, joka on säännönmukaisesti yksi valtuutetuille jaettavan aineiston viimeisistä liitteistä. Miksi raportti asukkaiden kuulemisesta ei ole ensimmäisenä listalla?
Kaupunkiympäristön toimialalle tulee taata riittävät resurssit kaupunkilaisten osallistamiseen ja kuuntelemiseen.
Valmistelun avoimuutta pitää lisätä!
Vaikka kaupunginhallinnossa pyritään viestimään käynnissä olevista hankkeista helsinkiläisille, on tieto kuitenkin vaikeaselkoista ja vaikeasti löydettävissä kaupungin verkkosivuilla. Varsinkin osayleiskaavoihin vaikuttaminen pitäisi tehdä niin helpoksi kuin mahdollista, sillä niissä lukitaan tiettyjen alueiden käyttötapa pitkälle tulevaisuuteen.
Monissa paikallisyhteisöissä on koettu, että vaikuttamisen aikaikkuna on kapea; hallinnosta on kantautunut viesti, että vaikuttaminen on joko liian aikaista tai liian myöhäistä, sillä suurista linjauksista päätettiin jo vuosia sitten. Helsingissä erityisesti järjestelmätasolla suuret infrahankkeet ovat johtaneet polkuriippuvuuteen, jossa useita paikallisesti ongelmallisia päätöksiä perustellaan “välttämättöminä”. On kohtuutonta edellyttää, että kansalaistoimijoiden olisi pitänyt puolustaa esimerkiksi koko Stansvikin luontoa siinä vaiheessa, kun kruunusiltoja alettiin suunnitella.
Vaaleilla valittujen henkilöiden tulee tehdä päätökset, joissa käytetään laajaa julkista valtaa!
Kaupungin hallinnolla on omat tehtävänsä, vaaleilla valituilla päättäjillä omansa. Molempia tarvitaan, mutta niiden roolien tulee olla selvät.
Kaupunginvaltuutettujen valta kaventuu, jos esimerkiksi kaupunkiympäristön kehittämisessä virkavalmistelussa tarjotaan valtuutetuille vain yhtä ratkaisua. Poliitikoille on korkea kynnys palauttaa asia valmisteluun tai varsinkin päättää hylätä esitys kokonaan ja samalla tehdä turhaksi kaikki asiaan liittynyt valmistelutyö.
Esimerkki tällaisesta yhden vaihtoehdon esityksestä on satamatunnelihanke, jossa Helsingin kaupunkiympäristön toimiala ja Helsingin Satama Oy valitsivat pudottaa pois valmistelusta D-linjauksen, joka olisi säästänyt Lapinlahden puiston luontoarvot, kuten kaupunginvaltuusto edellytti vuonna 2021. Tunnelilinjauksen valitessaan virkakoneisto ja yritys käyttivät hyvin laajaa julkista valtaa ilman demokraattista päätöksentekoprosessia.
Virkavalmistelussa tulee tarjota valtuutetuille huolella selvitettyjä vaihtoehtoja.
Toimimattomiksi osoittautuneet päätökset pitää voida perua.
Virheelliset ennakoinnit täytyy voida tunnustaa. Kaupunginvaltuustolla pitää olla rohkeutta arvioida aiempia päätöksiä uudelleen ja muuttaa suuntaa, mikäli ne osoittautuvat toimimattomiksi. Tämä lisäisi samalla kaupunkilaisten tosiasiallisia vaikuttamismahdollisuuksia.
VÄLINEITÄ
OMASTADI – OSALLISTAVA BUDJETOINTI
Helsingissä järjestetään joka toinen vuosi osallistavaa budjetointia, OmaStadia. Kuka tahansa 13-vuotias tai sitä vanhempi voi tehdä ehdotuksia.
Viime kierroksella kahdelle vuodelle jaettava summa oli 8,8 miljoonaa euroa samalla kuin kaupungin talousarvio vuodelle 2025 on 4410 miljoonaa euroa. Osallistuva budjetointi siis noin 0,2 prosenttia kokonaisbudjetista. Lähtökohtaisesti osuutta voisi nostaa.
On ongelmallista, että suuri osa toteutettaviksi valikoituneista ehdotuksista koskee toimenpiteitä, joita kaupungin tulisi rahoittaa tavallisista kehittämisen tai ylläpidon määrärahoista. Tällaisia ovat esimerkiksi parempi valaistus ulkoilureitillä tai ulkoliikuntapaikat.
Vieläkin suurempi ongelma on se, että kaupunki hyväksyy jatkoon äänestykseen vain ne ehdotukset, jotka sopivat esimerkiksi kaupungin omiin kaavoitussuunnitelmiin. Monet alueet on jo kaavoitettu tiettyyn tarkoitukseen, eivätkä kaupunkilaiset pysty vaikuttamaan tilanteeseen osallistuvan budjetoinnin kautta. Pois karsitut ehdotukset voivat koskea esimerkiksi tietyn alueen säilyttämistä virkistyskäytössä, ja siten kaupunkilaisten toiveet jäävät toissijaisiksi.
Osallistuvan budjetoinnin tavoitteet kaupunkilaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi eivät siis kaikilta osin toteudu. Jotta osallistava budjetointi olisi merkittävä tapa osallistua kaupungin kehittämiseen, sen lähtökohtia ja läpinäkyvyyttä täytyy parantaa.
KERROKANTASI-PALVELU
Helsingin kaupunki ylläpitää Kerrokantasi-verkkopalvelua, jossa
“kuntalaiset voivat kertoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi erityyppisistä valmisteluun tulevista tai valmistelussa jo olevista asioista. Mielipiteet ovat muiden nähtävinä ja kommentoitavina, ja niistä tuotetaan raportit ja yhteenvedot valmistelijoiden ja päättäjien käyttöön. […] Kerrokantasi-palvelu toteuttaa osaltaan kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusmallia. Kuntalain 22 §:n mukaan kunnan on huolehdittava kuntalaisten edellytyksistä osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan erityisesti selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa.” (Kerrokantasi -palvelu, 2/2025)
Olen tarkastellut palvelun vastausten sisältöä ja niiden hyödyntämistä eri hankkeissa pääasiallisesti kaupunkiympäristön toimialalla. Toimialan vuorovaikutusraportit hankkeiden jatkosuunnittelua varten eivät tasapuolisesta heijasta asukkaiden mielipiteitä ja huomioita. Esimerkiksi kuulemisessa koskien satamatunnelin linjausta annettiin 164 palautetta, josta yksikään ei yksiselitteisesti puoltanut virkakunnan sittemmin valitsemaa A-linjausta. Useat kannanotot olivat yhteisöjen laatimia ja huolella punnittuja lausuntoja.
Vaikka Kerrokantasi -palvelua ei pidä käyttää määräävänä huutoäänestyksenä, tulisi kaupunkilaisten vastauksilla olla selvä vaikutus valmisteluun. Päätöksenteossa kantoja ei voida ohittaa vaan niihin pitää paneutua ja tarvittaessa ryhtyä jatkotoimenpiteisiin.
Kuntalain 22 §:n mukaan “[v]altuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä” (lihavoinnit lisätty). Erityistä huomiota ansaitsee lakitekstin sana “vaikuttavista“: lain henki edellyttää, että osallistumisella on merkitystä.
Kyseinen pykälä vahvistaa päätöksenteon juurruttamista kaupunkilaisten keskuuteen ja vahvistaa paikallisdemokratiaa myös vaalien välillä. Pykälän toisessa momentissa laki listaa peräti kuusi tapaa edistää osallistumista ja vaikuttamista. Nämä eivät ole kaikki käytössä.
Yksi haasteista hallinnon näkökulmasta nousee se, että kuulumisten
Laki- tai hallintosääteisistä velvoitteista huolimatta kaupunkilaisten mielipiteet eivät sisälly itse päätöksentekoprosessin rakenteeseen. Vuorovaikutusraportti, johon mielipiteet on koottu, on säännönmukaisesti yksi esitysten viimeisistä liitteistä, joka päättäjien on helppo ohittaa. Vaikutelmaksi jää useasti, että päätöstä valmistelevalle taholle riittää pelkkä rasti ruutuun – asukkaita on osallistettu.
KUNTALAISALOITE
Helsingissä kaupungin hallintosäännön VII osan, 26 luvun 1 §:ssa asiaa esitetään seuraavasti:
“Aloiteoikeus ja aloitteiden käsittely
Kunnan jäsenen tai palvelun käyttäjän aloite ja sen käsittely
Kaupunginhallituksen tulee esittää kaupunginvaltuuston tietoon kahdesti vuodessa kaupunginvaltuuston toimivaltaan kuuluvissa asioissa kunnan jäsenen tai palvelun käyttäjän aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet.”
Tämäkin on paikallisdemokratian näkökulmasta arvokas kirjaus kaupungin hallintosääntöön ja perustuu edellä mainittuun kuntalakiin (23 §).
Aloitteen tekijällä on vapaus tarttua toivomaansa aiheeseen tai epäkohtaan kaupungissa. Käytännössä asia on kuitenkin mutkikkaampi.
Aloitteen tekeminen vie runsaasti resursseja. Sen painoarvo kasvaa, mitä useampia osallistujia se kerää. Kannatuksen kasvattaminen ja osallistujien kerääminen vaatii kampanjointia. Käytännön työ vaatii aineistojen laatimista, jakamista ja esittämistä asukkaille sekä digitaalisesti että fyysisesti, allekirjoitusten keräämisen koordinoimista, kampanjan ylläpitoa kiinnostuksen hiipuessa ja erinäisiä hallinnollisia asioita.
Kun aloite suljetaan ja lähetetään kuntaan, toimitetaan allekirjoitukset kaupungin kirjaamoon. Aloitteen käsittelee se viranomainen, jolla on toimivalta kuntalaisaloitteen käsittelemässä asiassa.
Aiheesta riippuen, aloitetta käsitellään lautakunnassa, joka antaa kuntalaisaloitteesta lausunnon. Sen jälkeen apulaispormestari tai pormestari antaa aloitteen tekijälle vastauksen, joka huomioi lautakunnan lausunnon. Kaikki kuntalaisaloitteet tulee antaa kaupunginvaltuuston tiedoksi kahdesti vuodessa, mutta se ei tarkoita, että kaupunginvaltuusto käsittelisi niitä.
Vuonna 2024 Lapinlahti-yhteisö teki aloitteen, jonka allekirjoitti 10 682 helsinkiläistä ja jolle epävirallisen tukensa antoi 1268 muuta henkilöä. Se on kaikkien aikojen viidenneksi allekirjoitetuin kuntalaisaloite Suomessa. Allekirjoittajien määrästä ja aloitteen kohtalaisen laajasta julkisuudesta huolimatta esityksessä kaupunkiympäristölautakunnalle allekirjoittajien lukumäärä oli toistuvasti virheellinen. Toimialajohtajan mukaan väärät luvut kyllä mainittiin lautakunnalle ensimmäisessä kokouksessa, mutta oikeat luvut korjattiin “teknisenä korjauksena” pöytäkirjaan vasta toistuvien pyyntöjen jälkeen. Ne lautakunnan jäsenet, jotka eivät olleet paikalla ensimmäisessä käsittelyssä päättivät siis lausunnosta virheellisten tietojen pohjalta. Varsinaisessa lausunnossa kaupunginhallitukselle allekirjoittajien lukumäärää ei mainita lainkaan.
Lapinlahden kuntalaisaloitteella on kaksi kärkeä. Toista, julkisen omistuksen turvaamista, ei mainita kaupunkiympäristölautakunnan lausunnossa lainkaan ja toisen sisältö, kaikille avoimen mielenterveyttä tukevan toiminnan säilyminen alueen ytimessä, on tulkittu väärin. Lausunnon mukaan aloitteen vaatimukset ja kaupungin tavoitteet ovat pitkälti yhteneväiset, ja lausunto on typistetty pitkälti samanlaiseksi kuin edeltävä merkittävä kaupunginhallituksen linjaus asian suhteen. Kuntalaisaloitetta ei olisi tehty, jos kaupungin tavoitteet olisivat jo valmiiksi sen mukaiset!
Lautakuntien jäsenten tulee saada paikkansapitävää tietoa virkakunnalta. Kun virheitä sattuu, tulee ne korjata nopeasti, selkeästi ja näkyvästi varmistaen samalla, että kaikki lautakunnan jäsenet ovat korjauksesta tietoisia. Lisäksi olisi kohtuullista, että lautakunta vähintään mainitsee lausunnossaan ne keskeiset asiat, joihin aloitteen tekijät ja sen allekirjoittaneet ovat toivoneet muutosta.
Paikallisdemokratia heikkenee hieman joka kerta, kun kaupunkilaisten ruohonjuuresta kasvanutta hanketta vähätellään, kuulemisissa saatuja mielipiteitä sivuutetaan ja kuntalaisaloitteita käsitellään ylimalkaisesti. Helsinkiläiset ovat valinneet päättäjät edistämään helsinkiläisten etua ja virkakunnan tulee tukea poliittisia päättäjiä tässä tehtävässä.
ESIMERKKI: SUVILAHTI
Helsingin Kalasataman kupeessa sijaitseva Suvilahti on esimerkkitapaus siitä, miten kaupunkisuunnittelussa ohitetaan ruohonjuuritason toimintaa, kun alueita halutaan “elävöittää”.
Suvilahdessa on vilkasta, kaupunkilaisten omaehtoista kulttuuritoimintaa: Suvilahti DIY on yksi maailman suurimmista talkoovoimin rakennetuista skeittiparkeista, ja se on tunnustettu kansainvälisesti. Sitä on rakennettu ja ylläpidetty kaupungilta vuokratulla alueella vuodesta 2011.
Kalasataman keskuksen ja entisen kaasutehtaan RKY-alueen (valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö) väliin on suunniteltu tapahtumakortteli, Suvilahti Event Hub, ja sen eteläpuolelle Kaasutehtaankentän tapahtuma-alue erilaisten kulttuuri- ja urheilutapahtumien käyttöön. Leonkadun, Koksikadun, Vilhonvuorenkadun ja uuden Kaasutehtaankadun rajaamalle alueelle on suunnitteilla tapahtumatilaa sekä toimisto-, hotelli-, ravintola- ja liiketiloja sisältävä kortteli.
Kaupunginhallituksen tapahtumakorttelin asemakaavan käsittelyn mukaan 3.4.2023 ”Uutta kulttuurirakennusten kerrosalaa on 12 100 k-m2 ja toimitilakerrosalaa 35 000 k-m2. Muu alue on urheilu- ja virkistyspalvelujen aluetta sekä katualuetta.” Kulttuurin tapahtumapaikkana markkinoidulle hankkeelle on siis varattu 25 prosenttia pinta-alasta, loput on muuta kaupallista tilaa. “Alueelle pyritään luomaan miellyttävää kävelykaupunkia ja kantakaupunkimaista, ihmisen mittakaavaista ympäristöä.” Sijainti on muutaman sadan metrin päässä Kalasataman tornitaloista.
Skeittiparkki jäisi pysäköinnin, Kaasutehtaan kentän ja kulttuurirakennusten korttelialueen alle. Päätös nykyisen parkin purkamisesta johti 600 hengen mielenosoitukseen 2024. Asemakaavasta on myös tehty kaksi valitusta Helsingin hallinto-oikeuteen, sekä yhteisön että yksityishenkilön toimesta. Valitukset kuitenkin hylättiin todeten, ettei skeittiparkilla ole vaadittavia suojeluarvoja eikä kaavamuutos muutoin ole lainvastainen. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä tehtiin valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen joka hylkäsi valituslupahakemuksen.
Juridinen menettely on näiden tietojen perusteella mennyt oikein, osallisuus ei ole tosiasiallisesti toteutunut. Sen sijaan, että aluetta olisi kehitetty yhteistyössä aktiivisten kaupunkilaisten kanssa ja jo mainetta niittäneestä konseptista käsin: ”Kaavahanketta ja suunnitelmia esiteltiin Kalasataman asukastilaisuuksissa 28.1.2021 ja 8.3.2022 sekä Uutta Kantakaupunkia -asukastilaisuuksissa 6.10.2021 ja 27.4.2022, jotka pidettiin verkkotapahtumana.” (KHS 3.4.2023). Raportissa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, mistä tilaisuuksissa on keskusteltu, mitä kaupunkilaiset toivovat ja miten nämä toiveet otetaan huomioon suunnittelussa.
Kaupunkilaisia pitää kuunnella!
Pääkuva: Matti Koskinen.
